LÄHTÖKOHDISTA.
Opinnäytetyömme on nimensä mukaisesti kartoitus usean ihmisen esityskäsityksistä: miten eri-ikäiset, eri aloilla toimivat ja taidetta ammatikseen tekemättömät ihmiset ymmärtävät käsitteen esitys. Olemme pyrkineet selventämään, mitä ajatuksia ja tunteita he tähän käsitteeseen liittävät, mitkä he kokevat esitysten tekemisen ja katsomisen motiiveiksi, ja mikä heidän mielestään riittää esitykseksi.
Ville Mustonen: ”Esitysten tekijät pohtivat paljon yhdessä, minkälaisia esityksiä tulisi tehdä. Tekijät omaavat suuriakin mielipiteitä ja asenteita maailmasta. Koen sen vääristymäksi, jos tekijät pohtivat esityksiä ja esityksellisyyttä vain keskenään. Minua kiinnostaa haastatella ns. kuluttajakansaa eli vastaanottajia, koska pääsääntöisesti esitykset tehdään heille. Koen, että tekijällä on vastuu olla kiinnostunut vastaanottajista ajattelevina mielipiteitä ja käsityksiä omaavina yksilöinä. Uskon, että tällöin esitykset palvelisivat mahdollismman hyvin molempia osapuolia. Minua kiinnostaa yleisestikin saada kuuluviin heidän ääni, joita harvemmin kuullaan.”
Kalle Tahkolahti: "Opiskeluaikanani olen useaan otteeseen havainnut monella kanssaopiskelijallani käsityksiä, huolenaiheita ja mielipiteitä, jotka liittyvät esitysten tekoon ja valmistamiseen. Joidenkin puheista olen saanut käsityksen, että he kokevat olevan olemassa jonkinlaisen säännöstön tai koodiston jonka mukaan esitys tulisi valmistaa. Oma ajattelutapani on pitkään ollut, että mitkä vain keinot (toki kohtuuden rajoissa) kelpaavat, kunhan ne palvelevat toivotun lopputuloksen saavuttamista. Oma ajattelutapani ja opiskelijatoverieni vastaavat ovat lopulta omiamme, taideopiskelijoiden henkilökohtaisiin mielipiteisiin ja kokemuksiin perustuvia. Mielestäni olisi todella arvokasta pyrkiä ymmärtämään nimenomaan asiakkaidemme – esitystemme katsojien – kokemuksia esitysten tekemisen ja vastaanottamisen lähtökohdista ja motiiveista. Heillehän me toivon mukaan kuitenkin työtämme teemme, emme (ainakaan yksinomaan) tehdäksemme vaikutusta toisiimme, meihin jotka jongleeraamme esitysfilosofisia kysymyksiä sisäpiireissämme lähes päivittäin. Vastaanottajakentän ajatusmaailman kartoittaminen tuo varmasti näkemyksen syvyyttä tulevaan taiteelliseen toimintaamme. Siitähän esityksen teossa vaikuttaisi olevan kyse: dialogiin lähtemisestä itsensä ulkopuolelle."
TOTEUTUSTAVAN VALINNASTA.
Lähes koko projektin ajan seurasimme sen etenemistä blogissamme.
Ensimmäinen toteutunut tutkimusideamme oli luoda kolmen "esityksen" sarja, joissa esiintyjien tietoisuus omasta esittämisen tasosta vaihtui asteittain esitys esitykseltä. Sarjamme ensimmäisessä osiossa esiintyjät eivät tienneet esiintyvänsä, heitä vain katsottiin esiintyjinä. Toisessa osiossa esiintyjät tiesivät olevansa esiintyjiä ja heidän tehtävänään oli suorittaa arkinen toiminto. Kolmannessa osiossa esiintyjät tiesivät esiintyvänsä ja heidän tehtävänään oli ilmaista jokin tunne elottomalle kohteelle. Nämä toteutettiin tuttaviemme (20 hlöä) avustuksella Järvenpään kävelykadulla loka-marraskuussa 2013. Kutsuimme sarjaa Kävelykatudemoiksi. Esitysten yhteydessä keskustelimme lyhyesti (10-15 min) sekä esiintyjien että esitykset nähneiden katsojien kanssa heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan esityksiin liittyen. Esityssarjan päätyttyä järjestimme niihin osallistuneiden kesken yhteisen purkutilaisuuden. Näiden kokeilujen jälkeen ja niiden yhteydessä käytyjen keskustelujen pohjalta nimesimme tutkimuksemme "esityskäsityskartoitukseksi", jonka päätimme toteuttaa haastattelemalla ihmisiä teatterialan ulkopuolelta. Olimme kiinnostuneita ennen kaikkea taiteen vastaanottajan näkökulmasta. Haastatteluäänitteiden pohjalta kirjoitimme omaa pohdintaa pyrkien dialogiin kunkin haastateltavan ajatusten kanssa. Lisäksi haimme täydennystä pohdinnallemme aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta, lehtiartikkeleista, opinnäytetöistä ja internetjulkaisuista, sekä teatterin ammattilaisia haastattelemalla. Näin kertynyt tekstimateriaali muodostaa opinnäytteemme ytimen. Valitsimme kartoituksen julkaisumuodoksi internetsivut, koska toivomme tämän prosessin jatkuvan myös valmistumisemme jälkeen. Tässä muodossa työmme mahdollistaa jatkuvan keskustelun ja ajatustenvaihdon aiheen ympäriltä. |
HAASTATTELUISTA.
Haastattelimme 18 ihmistä teatterialan ulkopuolelta. Haastateltavista seitsemällä suhde esityksiin on puhtaasti vastaanottajana oleminen. Kaksi koki esiintyvänsä jossain määrin ammattinsa kautta (viestinnän ammattilainen ja kehitysvammaisten taidelinjan ryhmänohjaaja). Seitsemän harrastaa tai on joskus harrastanut teatteria, laulua tai tanssia esiintyjänä. Kolme esiintyy säännöllisen epäsäännöllisesti puoliammattilaisina musiikin ja teatterin saralla. Haastateltavista yksi opiskelee esittävän taiteen alalle, teatteri-ilmaisun ohjaajaksi.
Haastattelut kestivät 30–45 minuuttia. Nuorin haastateltava oli 15–vuotias ja vanhin 54–vuotias (keski-ikä 31 vuotta). Haastateltavista 15 oli naisia ja kolme miehiä. Haastattelut tehtiin aikavälillä 10.2.2014–10.3.2014. Ville teki haastatteluista 16 ja Kalle kaksi. Kolme teimme yhdessä. Lisäksi haastattelimme kolmea teatterialan ammattilaista:
Haastattelut tehtiin kahviloissa, haastateltavien kodeissa sekä työpaikoilla (teatteritiloissa). Kaikki haastattelut aloitimme antamalla haastateltavalle valkoisen A5-paperin sekä kynän ja sanoimme: ”Piirrä esitys sydänkäyränä” tai ”Piirrä esityksen sydänkäyrä”. Tämän tehtävän suoritettuaan annoimme toisen paperin ja sanoimme ”Piirrä esitys pörssikurssina” tai ”Piirrä esityksen pörssikurssi”. Pyrimme avaamaan tehtävänantoja mahdollisimman vähän ennen kuin tehtävä oli suoritettu, mutta vastasimme jotain suuntaa antavaa, mikäli haastateltava lisäohjeistusta pyysi. Kun nämä piirrustustehtävät oli tehty, laitoimme ääninauhurin päälle ja annoimme määrittelytehtävän: ”Määritä sana esitys yhdellä lauseella”. Ensimmäisissä haastatteluissa käytettiin sanan ”määritä” sijaan myös sanaa ”määrittele”. Tarkoituksemme oli antaa mahdollisimman paljon tilaa haastateltavan omalle pohdinnalle. Tämän vuoksi haastattelun aikana esitimme lähes yksinomaan kysymyksiä antautumatta varsinaiseen keskusteluun. Näin pyrimme varmistamaan haastateltavan pohdinnan intuitiivisen autenttisuuden. Emme halunneet johdatella tai hakea vahvistuksia omille käsityksillemme. Tämä osoittautui oletettua haastavammaksi, mutta helpottui ja luontevoitui joka haastattelukerralla. Päätimme äänittää haastattelut kolmesta syystä:
DOKUMENTOINNISTA.
18 haastattelukirjoituksen sijaan Haastattelut-sivultamme löytyy tällä hetkellä 13 haastattelun litterointi-/pohdintakirjoitus. Tämä johtuu siitä, että koimme oman pohdintamme alkavan jossain määrin toistaa itseään. Täten päätimme käyttää viittä haastatteluista siten, että auki kirjoittamisen sijaan kuuntelemme niiden ääninauhat pariin otteeseen. Nekin siis vaikuttavat Päätelmiimme. Kokosimme haastateltujen ajatuksia myös aiheittain.
Haastateltavien omien pohdintojen ominaislaadun säilyttämiseksi litteroinnit vastaavat heidän käyttämäänsä puhekieltä. Kunkin haastattelulitteroinnin yhteyteen on liitetty ko. haastateltavan sydänkäyrä- ja pörssikurssipiirrustukset. |