KATSOMISTA TIEDOSTAMATTOMAT
|
Haastattelu 1:
Ne on observoitavia. Havainnoitavia. Koehenkilöitä.
Haastattelu 2:
Mä en tiedä miten näitä määritellään, mut mul tulee mieleen jonkun sortin performanssi. Että suunnataan vaik katse johonki hemmetin maalin kuivumiseen ja se saa eri merkityksiä. [...] ilman muuta, jos rupee kattoo maailmaa esityksenä... Siis, kun sä katot esitystä, ni sä tavallaa ne puuttuvat palat kelaat omassa mielessä. Että jos tässä nyt ois vaik tällane vanha aviopari ja ne toisillee sit jotai ”nääk, nääk, nääk”, ni sähän sit omassa mielikuvituksessas täydennät, että noi on ollu näin ja näin kauan ja sit on sitä ja tos on tollasta ja tollasta... sillä sun omalla esiymmärryksellä sä laitat sinne asioita. Myös sellasia, jota siin ei näy. Kaikki kattoo kaikkia vähä eri lailla. […] totta kai sit ku sä katot tota, ni sä rupeet pääs sisäl kehittää niit tarinoita ja tilanteita tai rupeet kattoo sitä tilaa, sitä kadunpätkää näyttämönä...
Haastattelu 5:
Oishan se mun kokemuksen mukaan esitys. Mut ihan objektiivisesti tietenkään ei olis [...] koska he eivät tiedä olevansa siinä esityksessä mukana edes. Mutta mun henkilökohtaisen kokemuksen mukaan siinä tilanteessa se olis.
Toisaalta, jos se ois joku pultsari tuolta kadulta tai ihan tuntematon henkilö, ni välttämättä en pitäis sitä esityksenä. Haastattelu 6:
Katsojat luo sen ajatuksen, että toi on esitys. Ehkä esitys, luotu ajatus.
Ei ["esiintyjien"] tarvii mitään tehdä. Sehän on hauskaa vaan istua penkillä ja tuijottaa ihmisiä, ainaki mun mielestä. Voi ajatella tavallaan, että neki on esiintyjiä. Ne ei oo tietosesti ottanu mitään […] roolia. Mut ne vaan on jo valmiiks jonkun tyyppisiä. Esim. hauskat kävelytyylit, siitä riittää paljon katsottavaa. Haastattelu 7:
Luontodokumentin kuvaaminenkin on esityksen kuvaamista, vaikka kohteet ei tiedä, että ne esiintyy. Toisaalta ne tekee sen luonnollisesti... Vaikee kysymys.
Haastattelu 10:
Vaikka noi onkin vale-esiintyjiä, että ne ei tiedä olevansa esiintyjiä, mutta ydin on siinä, että katsoja katsoo esitystä. Sillo se on määrätyn lailla raamitettu, että tuolla on esitys. Ne, jotka siihen sattuu menemään, on vale-esiintyjiä tiedostamattaan, mutta kun se on valjastettu se tilanne ni silloin se on esitys. […] Minusta se on esitys. Se on esitys niille katsojille nimenomaan. Eihän nää esiintyjät tiedä esiintyvänsä eikä niiden tarviikaan tietää. Jos ne tietäis, ni se muuttuis, koska jokainen varmaa rupeis jotenkin vilkuilee, röyhistelee rintaansa, kokeilee onks tukka hyvin…
Haastattelu 11:
En tiedä, mikä tekisi heistä esiintyjiä ilman kohdevalaisimia tai jonkinlaista korostusta.
Siinäpä se onkin, onko se esitys vai ei. Voisin sanoa, että ei. Mä odotan, että siel on joku esitys, kun menen katsomaan. En tiedä tuntuukse siltä, että nyt on menny överiksi joku. Ehkä siinä odotuksessa on joku. |